Ladataan videota...

Ensimmäiset ihmiset saapuivat Suomeen noin 10 000-11 000 vuotta sitten. Kalliomaalausten todennäköisin syntyaika ajoittuu noin 5000/4500–1500 eKr. Fennoskandiassa tavataan kalliomaalauksia eniten Suomesta, jossa niitä on 96. Kuviot eivät enää erotu 26 kohteessa.

Valmistaudu löytämään muinaisjäännöksiä ja tulkitsemaan niitä

Kalliomaalauksissa kuvataan merkkimäisiä hahmoja, joista yleisin on pitkäsäärinen ja koukkupolvinen ihminen. Muita aiheita ovat kämmenet, tassut, pyyntieläimet ja veneet. Alkuperäiset muodot periytyvät Suomen ulkopuolelta, kuten Niemenjoen latvoilta, Ääniseltä, Vienan Uikujoelta ja Jäämeren ympäristöstä. Tämä kertoo yhteisöjen hyvinkin suuresta liikkuvuudesta saaliiden perässä.

Paras etsintäaika ajoittuu kevättalveen, jolloin voi hiihtää jäällä ja maalaukset erottuvat hyvin kosteista pinnoista. Silloin jäät voivat kuitenkin haurastua yllättävästi. Jäänaskaleita tarvitaan myös kapeikkopaikkojen varalta, koska niissä on usein petollisia virtauksia. Perusmaastokartalla paikannat rantakalliot. Kiikarit ja kamera helpottavat työtä.

Antikvariaateista tai uutena voit ostaa teoksen: Suomen kalliomaalaukset ‒ Bongarin käsikirja. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Parkkinen, Jukka & Wetterstrand, Tuija, 2013. Kirjassa annetaan yli sadan kalliomaalauksen paikkakoordinaatit ja lähin lähtöpaikka, josta kohteille pääsee autolla, jalan, pyörällä tai vesitse.

Kalliomaalauksia joudutaan aina tulkitsemaan ja selityksille on haettu perusteluja myöhempien pyyntiyhteisöjen elämästä. Esimerkiksi silmän tai ruumiinjäsenen puuttuminen on yhdistetty kuolemaan. 

Muinaissuomalaisten tapoja elää edelleen. Sanoessaan ''Terve!'' esi-isämme toivottivat terveyttä toisilleen. Aivastaessaan he laittivat kätensä suun eteen estääkseen hengen karkaamisen.

Kun uskot löytäneesi muinaisjäännöksen, ota yhteyttä Museovirastoon tai paikalliseen maakuntamuseoon. Voit saada nimesi muinaisjäännösrekisteriin ja tutkimushistoriaan. Muinaisjäännösrekisteri kattaa Manner-Suomen kiinteät muinaisjäännökset ja Ahvenanmaalla maakuntahallinto vastaa niiden hallinnoinnista. Paikkatietoja ja tutkimusraportteja voi ladata maksuttomasti.

Museoviraston arkeologiset kohteet

Kalliomaalausten, veistosten ja savi-idolien löytöpaikkoja

Valtaosa kalliopiirroksista on suurten vesistöjen varrella Saimaalla ja Kymenlaaksossa. Fennoskandian laajin kalliomaalauskenttä sijaitsee Keski-Suomessa Laukaan Saraakalliossa. Pohjois-Euroopan suurimpiin kuuluvat Ristiinan Astuvansalmen 65 maalausta, jotka tehtiin veneestä tai jäältä järven pinnan ollessa nykyistä korkeammalla. Nykyisin maalaukset sijaitsevat n. 8,5–11 metrin korkeudella nykyvedenpinnasta. Suomussalmen Hossan kansallispuiston Värikallion tikkumaiset kuvat poikkeavat Suomen muista kalliomaalauksista. Muualta Suomesta muinaismaalauksia ei ole järjestelmällisesti etsitty.

Nousevat jyrkänteet lähellä rantaviivaa eli jääkauden hiomat pystysuorat rantakalliot ja murtopintaiset seinämät tarjoavat parhaat löytöpaikat. Jos kallionseinämä on vetäytynyt sisäänpäin tai on jyrkkiä lippamaisia seinämiä, mahdollisuudet löytöihin kasvavat. Tällöin kuvat ovat olleet paremmin suojassa vedeltä. Väriltään vaaleat tai muodoltaan huomiota herättävät kalliot vesireittien varrelta kannattaa aina tutkia. Eräitä harvoja poikkeuksia lukuunottamatta kaikki kalliomaalaukset on taiteiltu Auringon päivittäiselle kiertoreitille. Useimmat maalaukset sijaitsevat etelään, länteen tai lounaaseen suuntautuvissa seinämissä.

Kivikautisten ihmisten arvellaan valinneen kalliot niistä tulevan salaperäisen kaiun perusteella, jolloin he kokivat saavansa yhteyden henkiolentoihin. Elämää ylläpitävän Auringon täytyi lukea maalausten merkit, jollloin niihin liitettyjen uskomusten uskottiin heräävän eloon. Shamaanien sielun uskottiin pystyvän irtaantumaan ruumiista, lähtevän matkalle esimerkiksi unessa hakemaan tietoa ja parannuskeinoja henkimaailmasta. Tietäjien tekemien kuvien suhdetta toisiinsa ja perimmäistä tarkoitusta ei kuitenkaan tiedetä.

Joskus maalauksia löytyy suurista siirtolohkareista eli hiidenkivistä, jotka jääkauden mannerjää kuljetti mukanaan usein kauaksi emokalliostaan.

Suomesta on löydetty ja ilmeisesti myös tehty melko vähän museotason veistoksia ja savi-idoleita. Ruukunpalat ovat yleisiä, mutta suomalaisia savi-idoleita on tullut vastaan vain noin 5-6 kappaletta. Ehjät esineet ovat valtavan harvinaisia.

Suomen maaperän happamuus lahottaa ja ruostuttaa nopeasti. Epätyypillisistäkin paikoista voi bongata muinaisaarteita. Vedenalainen arkeologia tai harrastesukeltajat voivat avartaa esihistoriaa paljon, koska monet eloperäiset materiaalit säilyvät vedenalaisissa hapettomissa pohjakerroksissa selvästi pitempään kuin kuivalla maalla. Astuvanalmelta on löydetty kolme kivikauden ”kullasta” eli meripihkasta tehtyä ihmiskasvoista pienoisveistosta ja karhunpää. Esihistorialliset ihmiset yhdistivät meripihkan Aurinkoon kuten kalliopiirroksetkin.

Fossiileja löytyy lähinnä Ahvenanmaan kalkkikivikerrostumista 

Meripihka säilyttää erinomaisesti sen sisään jääneitä fossiileja, joita ei juuri löydy Suomen kallioperästä. Parhaiten niitä löytyy kerrostuneista kivilajeista, joita ei esiinny Suomessa. Lisäksi mannerjää hävitti suurimman osan fossiileistamme lukuunottamatta Näsijärven rantojen ja Tervolan-Keminmaan 1-2 miljardia vuotta vanhoja jäänteitä.

Kalliomaalausten pinnat ja värit

Näkyvyyteen vaikuttaa kallion pinnan jatkuva eläminen valon suunnan ja ilmankosteuden mukaan. Eniten maalattiin sileille haarniskapinnoille, seinämistä ulostyöntyviin osiin, kulmauksiin sekä tiettyihin halkeamien ja juonteiden rajaamiin alueisiin. Pohjaksi valittiin mieluimmin kallion vaalein kohta.

Punamultaa, joka symboloi verta ja elämää, on käytetty kalliomaalauksissa kaikkialla maailmassa. Punamulta on rautapitoista savimaata eli hyvin hienojakoista hematiittia. Maali valmistettiin todennäköisimmin kuumentamalla rautaoksidia. Mitä kuumempi poltto sen tummempi sävy saadaan. Sen jälkeen lisättiin sideaineeksi rasvaa, verta ja ehkä myös lintujen munia.

Jos kalliossa esiintyy punaväriä ilman selviä kuvioita, asiantuntijallekin voi olla vaikeaa selittää alkuperä. Aidoissa maalauksissa maali on yleensä tahnamaista ulottuen kallion kvartsi- ja maasälpäkiteiden päälle. Läiskistä useat ovat jäänteitä tuhoutuneista maalauksista.

Kalliomaalausten tulevaisuus

Maalaukset ovat säilyneet vuosituhansia niiden päälle muodostuneen kovan elastisen piikerroksen eli silikasilauksen alla. Nykyisin suojakerros on tuhoutumassa saasteiden, ravinteiden, voimistuneen säteilyn ja lämpötilan vaihteluiden vuoksi.

Muinaismuistolaki suojelee kiinteitä muinaisjäännöksiä. Niitä tai niiden lähiympäristöä ei saa vahingoittaa. Jos maasta löytyy kiinteä muinaismuisto, työ pitää keskeyttää ja ilmoittaa Museovirastolle tai maakuntamuseolle.

Kalliomaalauksia löytyy edelleen lähes vuosittain. Idässä ja Skandinaviassa yleisiä silokallioihin uurrettuja piirroksia ei Suomesta ole ainakaan vielä löydetty. Muualla kuin Suomessa useimmat maalaukset ovat 1-3 kuvan sarjoja.


YHTEYSTIEDOT
DisqusinTietosuoja.
Disqusissa älä myy tietojani.

Kommenttia

blog comments powered by Disqus

Banner